Viikko elämäntapamuutosta takana ja pudostusta 2,1kg! Ihan tyytyväinen olen, täytyy sanoa. Liikuntaa en valitettavasti ole aloittanut vieläkään, siitä en ole tyytyväinen sillä liikunta pitää ehdottomasti ottaa mukaan tähän projektiin. Vaikka tämähän ei mikään "projekti" olekaan vaan elämäntapamuutos, jonka tarkoitus on kestää elämän loppuun asti. En tajua miksi en ole vielä saanut itseäni sinne salille?! Tässä ei ole kysymys edes siitä, että sali olisi vieras tms., olen käynyt ko. salilla lukuisia kertoja aiemminkin ja minulla on tehtynä valmis, kuntopiirimuotoinen ohjelmakin sinne mutta en vaan ole saanut itsestäni sitä vertaa irti, että olisin sinne mennyt... Viikonloppuna pitää tehdä tähän muutos, ehdottomasti. Tarkoitus olisi harrastaa liikuntaa noin 3-4 kertaa viikossa, mitään tekosyitä minulla ei ole liikunnan harrastamattomuuteen; en voi sanoa että en muka "ehdi" liikkumaan ja sali sijaitsee työnmatkan varrella. Harmittaa tämä saamattomuuteni!

Olen nyt siis viikon ajan noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota. En ole ollut mikään nihilisti tämänkään suhteen mutta riisi, peruna, leipä ja pasta ovat jääneet rukavaliosta lähes täysin. Olen merkkaillut syömisiä kalorilaskimeen ja päivittäin olen syönyt noin 1500 kaloria. Jopa tässä viikon aikana olen havainnut miten olen aiemmin pettänyt itseäni syömisten suhteen ja kuin tiedostamatta olen syönyt kaikenlaista p..kaa vaikka niiden ansiosta paino on vain noussut ja noussut... Esim. viime viikonloppuna kaveri tuli kyläilemään lastensa kanssa ja ostin laiskana emäntänä sellaisia esipaistettuja kinkkupasteijoita tarjottavaksi. Pussin mukaan yhdessä pasteijassa on sellaiset 150 kaloria ja yksi pasteija on todella pieni, parilla haukulla syötävä kökkäre. Kun siis asiaa tarkemmin ajattelee, jos söisin joka päivä neljä ko. pasteijaa, saisin siitä hyvästä 450 kaloria eikä edes nälkä lähtisi! Huh!

Huomenna pitäisi sitten mennä taas töihin. Onneksi on kevyt laskeutuminen ja keskiviikkona on vielä yksi vapaapäivä eli loppiainen.

Muutosprosessi on edennyt suunnitelmien mukaan. Punnituspäiväksi olen valinnut perjantain, joten silloin selviää miten eka viikko on lähtenyt menemään. Noudatan vähähiilidydraattista ruokavaliota eli karppaan, tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että olen jättänyt pois leivän, pastan, perunan, riisin ja sokerin. Kalorit yritän ainakin näin alussa pitää noin 1500 kalorissa. Olen aiemminkin karppaillut ja systeemi sopii mulle, nälkä pysyy kurissa ja olo on hyvä. Mitään atkins-tyylistä ruokavaliota en kylläkään noudata, melko terveellisesti syön eli vihanneksia, marjoja jne. päivittäin. Liikkumaan en ole vielä ehtinyt, siihenkin on tarkoitus tehdä muutos ensi viikolla, aion mennä tauon jälkeen kuntosalille ja mahdollisesti myös joihinkin jumppiin. Kuntosalikortti minulla jo on ja töistä saa taas nyt tammikuun alussa liikuntaseteleitä, joilla voi maksalla lisää kuukausia. Nuo liikuntasetelit ovat kyllä loistava työsuhde-etu, vuodessa saan sellaiset 360 eur arvosta noita seteleitä, jotka voi siis käyttää liikuntaan. Tavoitteena  olisi laihduttaa vähintään 20kg kesäkuun alkuun mennessä. Mielestäni ihan realistinen tavoite, kun näin alussa paino putoaa suht helposti.

Eilen olin alennusmyynneissä ja eipä sieltä juurikaan löytynyt vaatetta tälle Muodokkaalle. En tajua miten RUMIA vaatteita isoille ihmisille oikein suunnitellaan, tämäkin kannustaa eteenpäin tässä muutoksessa että saisi kerrankin ostettua itselleen sellaisia vatteita joista itse tykkää! En ymmärrä miksi vaateketjut eivät ymmärrä, että myös lihavat tarvitsevat ennen kaikkea ns. hyvin istuvia perusvaatteita eli suoria housuja, paitoja, takkeja, jakkuja jne. Hirveitä säkkejä ja rumakuosisia, muodottomia ryysyjä oli sitäkin enemmän! En tälläkään kertaa löytänyt itselleni sopvia housuja, kaikki housut olivat mallia "porkkana", eli vyötärö oli megalomaaninen ja lahkeet kapenivat alaspäin! Siis että nilkkaa kohti lahkeet kapenivat kapenemistaan, missä luuraavat normaalit SUORAT housut?! Seppälän ja H&M:n valikoimat olivat todella surkeat, vain pari rekkiä rumia ja huonosti istuvia vaatteita. KappAhlissa valikoima oli edes vähän parempi muttei sekään mitään huippuluokkaa.

Huh, kylläpä odotan sitä päivää kun voin ostaa vaatekaupasta sellaisia vaatteita kuin itse haluan!

Nyt on sitten käyty vaakalla ja lukema oli todella karmaiseva: 152kg!!! Tästä on todellakin suunta vain alaspäin! Pituutta tällä Muodokkaalla on sellaiset 180cm, eli pudotettavaa on TODELLA paljon. Olen tässä viime päivien aikana miettinyt sopivaa strategiaa miten tähän taisteluun alkaisin ja päätin että etenen tässä urakassani 10% pudotuksilla. Kaikkiaan pudotettavaahan olisi sellaiset 70kg ainakin ja kun tuota määrää ajattelee, se tuntuu suorastaan musertavan suurelta. Välitavoitteiden avulla homman käsittää edes jotenkin lohdullisemmin.

Tähän saumaan voisi olla hyvä valaista hieman Muodokkaan paino- ja laihdutushistoriaa. En ole ollut koko elämääni ylipainoinen, vasta viimeiset 7-8 vuotta on homma lähtenyt käsistä pahemman kerran. Olin normaalipainoinen lapsi, teini ja nuori aikuinen. Toki paino etenkin teinivuosien jälkeen heitteli jonkin verran, mutta ei missään vaiheessa lipsahtanut suuremman ylipainon puolelle. Luonnollisesti olin tietenkin omasta mielestäni aina läski, vaikka en todellisuudessa sitä ollutkaan. Tämä johtui osaltaan siitä, että olen aina ollut pitempi ja siten myös isompi kuin useimmat kaverini ja jo pituuteni vuoksi en millään voinut sopia yhtä pieniin farkkuihin kuin minua lyhyemmät/pienemmät kaverini. Tietynlainen vääristynyt ruumiinkuva on siis ollut ongelmani jo varhaisteinivuosista lähtien. Kun hieman tarkemmin muistelen, ohessa hieman listausta mikä painoni on kulloinkin suunnilleen ollut oman muistini mukaan:

- Yläasteella painoin noin 60-70kg, pituutta tuolloin jo seiskaluokalla oli noin 175cm. Erityisesti yläasteen alkuaikoina kärsin järkyttävää alemmuutta omasta koostani, ollessani sen keskimäärin 10-20com pitempi kuin useimmat muut tytöt ja monet pojatkin! Jossain vaiheessa minulla oli jopa hieman anorektinen kausi, jolloin urheilin kuin hullu ja kuukautisetkin jäivät pois moneksi kuukaudeksi.  

- Ylioppilaspäivänä painoa taisi olla vähän vajaat 80kg, pituus siis tuolloin jo noin 180cm. Olin tuolloinkin valokuvien perusteella ihan hyvässä kunnossa, vaikka mielestäni tietysti järkyttävä läski.

- Noin 20v vanhana laihdutin reilut 10kg ja alimmillaan paino oli 68kg, jolloin olin TODELLA hoikkassa kunnossa ainakin valokuvien perusteella.

- Opiskeluaikojen alkuvuosina noin 21-25 -vuotiaana paino sahasi 75-85kg välillä. Kilot pysyivät suht kurissa säännöllisen liikunnan ansiosta, harrastin tulloin esim. kuntosaleilua, kuntonyrkkeilyä ja juoksemista useamman kerran viikossa. Seurustelin tulloin todella tervehenkisen miehen kanssa, joten myös oma elämäni oli suhteellisen terveellistä ja säännöllistä

- Homma lähti lapasesta toden teolla täytettyäni 25v, aloin seurustelemaan miehen kanssa, joka vaati minua laihtumaan. Tästä oli seurauksena jonkinlaatuisen ahmimishäiriön syntyminen ja painoni siis vaan nousi eikä suinkaan laskenut. Myös ilo liikuntaan meni tietyllä tavalla kun mies painosti liikkumaan ja liikunnasta tuli eräänlainen keino ostaa hyväksyntää; jos kävin lenkillä olin ihana tyttöystävä, jos en urheillut, olin huono tyttöystävä. Aloin myös viihtymänn baareissa melko hyvin, eli elämäntavat muuttuivat epäterveellisemmiksi.

- Viimeksi olen painanut alle 100kg reilut 5 vuotta sitten, eli painoa on tullut viimeisen viiden vuoden aikana reilut 50kg...

Hassuinta tässä on se, että olen aina pelännyt lihomista yli kaiken. Jostain syystä olen kuitenkin toiminut ja elänyt juuri niin, että olen nyt reilut kolmekymppisenä sairaalloisen lihava. Lihavuuden pelosta on tullut kuin itsensä toteuttava profesia ja noidankehä: mitä enemmän olen pelännyt lihomista, sitä enemmän olen lihonut. Tässä blogissani pohdin ja ruodin varmasti vielä seikkaperäisemmin syitä tähän lihomiseeni mutta tämän blogin myötä olen tehnyt myös lopullisen päätöksen siitä, että palaan takaisin normaalipainoiseksi. Erityisesti viimeisen noin neljän vuoden aikana ylipaino on rajoittanut elämääni lukemattomilla eri tavoilla mutta viimeisen noin vuoden aikana olen pääni sisällä käsitellyt monta eri asiaa, jotka ovat tietyllä tavalla estäneet minua muuttamasta elämäni suuntaa. Näistä kuitenkin enemmän pohdintaa myöhemmin, nyt on kuitenkin muutos polkaistu alkuun; suunta on tästä vain alaspäin!;-)

 

 

Tämä olkoon lähtölaukaus muutosprosessilleni, jonka tarkoituksena ei ole muuttaa vain ulkoista habitusta vaan myös parantaa yleisesti ottaen elämänlaatua. Vaakalle astelen perjantaina 1. tammikuuta 2010 ja siitä sitten elopainon suhteen alaspäin. Tässä blogissa tullaan siis tarkastelemaan Muodokkaan muutosprosessia pienemmäksi ja kauniimmaksi Naiseksi sekä paluuta deittimarkkinoille noin 4v jälkeen. Syitä ja seurauksia ruoditaan jatkossa varmasti raakalla kädellä...